keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Synkkä ja myrskyinen kolea talo

Jemina Staalo: JaredLeto in da BleakHouse JaneEyre in PanicRoom

Oi synkkä ja myrskyinen yö, jyrisee, ja salamoi.

Raivostunut vesi virtaa vuolaana komean kartanon tummanpuhuvien vesinokkien, noiden gargoilien groteskeja piirteitä pitkin tummaan maahan.
Sadepisaroitten tarttumasta ikkunasta näen sisälle takkavalon osin valaisemaan huoneeseen pimeine nurkkineen.


Siellä aistillisen punaiseen silkkiseen aamutakkiin pukeutunut synkkä ja raunioitunut mies soittaa traagisesti flyygeliä.

Hovimestari saapuu.

Katson tietenkin tv-sarjaa Hädän hetkellä (Third Watch), ja eritoten jaksoa Hirviö, ja tuo punanuttuinen dekadentti Mr Mann on tietystikin KISSin kielimies Gene Simmons. Myös maailman parhaimman bändin – nimeltään New York Dolls - nokkamies David Johansen näyttelee sarjan OZ uusinnoissa par aikaa. Xenana parhaimmin tunnettu Lucy Lawless vieraili, tosin kovin blondina, uudelleen lämmitetyssä, mutta kovin metsään tai Galaksi I0K-1:een menevässä skifissä Taisteluplaneetta Galactican jaksossa taannoin (Battlestar Galactica, ~2003).

Kuinka ihastuttavaa, näköradio suoltaa jatkuvasti kauhuromanttisia tarinoita… Fritz Langin trilleri Lukitun oven salaisuus (Secret Beyond the Door, 1948) oli mehevää ja komeaa Alfred Hitchcockin kauhuromanttisen vision nimeltä Rebekka (Rebecca, 1940, perustuen tärkeimpiin goottilaisiin kirjoittajiin kuuluvan Daphne Du Maurierin romaaniin) tyyliin mustavalkoisuudessaan, joka on silkkaa tyyliteltyä eli klaustrofobista film noiria. Tarina kertoo naisesta, uteliaasta naisesta, joka haluaisi kurkistaa salaiseen huoneeseen, jonka hänen miehensä on lukinnut. Mitä? Onko hän nainut modernin Siniparran?? Elokuvan lopun sensurointi ja vesitys tuo mukaan oman ahdistavan lisänsä Hollywood-prässistä..

Pelkääjän paikalla on sankaritar / nainen hädässä Celia Lamphere, häntä näyttelee Joan Bennett, jonka goottilaiseen elokuvauraan kuuluu sellaiset kauhun klassikot kuin: Dario Argenton Suspiria, Dark Shadows (tv-sarja vuosilta 1966-1971, Impivaarassa olemme nähneet kyseisen sarjan uudelleen filmatisoinnit Yön vampyyrit nimellä), jossa hän oli itseoikeutettu matriarkka Elizabeth Collins Stoddard), ja filmatisoinnissa House of Dark Shadows (1970)..

Puhumattakaan uudesta minisarjasta Kotiopettajattaren romaani! Mutta olin tosi pettynyt siinä herra Rochesteriin, joka oli kuin liimaamista vailla oleva kiiltokuva. Vai oliko se nuolemista?? No, kohta illemmalla hänet voi tsekata James Bondin special guest villainina (Die Another Day, 2002)…

Toby Stephens on ollut myös Casanova, tsaari Aleksanteri I, sekä tietysti Orlandon Othello. Onegin filmissä vuodelta 1999 hän on Vladimir Lensky (Impivaarassa hänet tunnetaan kirjoitusasulla Lenski); tämä Pushkinin tekstiin perustuva traaginen romanssi sisältää yhtenä teemana tietenkin kaksintaistelun – kyllä siinä neo-viktoriaanittaren silmä lepää kun Lenski haastaa Oneginin ( häntä näytteli upea Ralph Fiennes, joka on nykyään jatkuvasti viihdeuutisissa oman privaattielämänsä eeroskandaalien tyyliin kympin kerho ja kaikki joukolla hotelli uima-altaaseen kelteisillään hauskaa pitämään.. ) kaksintaisteluun – joka on traagisen tuttua myös Puskinin omasta elämästä.

Nyt erehdyin nummille, ja sivupoluille. Itse päähenkilöstä, tuosta kotiopettajattaresta nimeltä Jane Eyre pidän paljon, monella tasolla..

Jane Eyre on järkevä, tavallisen näköinen köyhä ja älykäs nuori tyttö, johon voi luottaa. Mutta mikä hänen tuskansa määrä on! Nöyryytyksiä, sadismia, ilkeyttä on hän saanut kohdata elonsa tiellä ja rapaojissa. Katsoessaan kuinka prinsessahelmaiset tyhjäpäiset rikkaat "ylempi"arvoiset lehahtavat hänen ohitseen kutsuista toiseen, ja tanssiaisista tanssiaisiin. Nuoresta elämästään nauttien…

Ostin äsken vallan täydellisen alkuperäiskielellä vuodelta 2006 olevan painoksen romaanista Jane Eyre, jonka on kuvittanut kiinnostava Dame Darcy. Suosittelen lämpimästi, ja absinttilasi kädessä… Tuo multimediataiteilija Dame Darcyn kotisivuihinkin kannattaa tutustua.

Riemastuttavassa Late Night with Conan O´Brien showssa vieraili vastikään aikamoisen hunksi Gerard Butler. Herra Butler on tapetilla vähintäänkin kiinnostavan Frank Millerin sarjakuvateoksen 300 filmatisoinnista. Millerin edellinen filmiksi asti päässyt sarjakuvavisio Sin City jää mieleen pitkäksi ajaksi piinaamaan kostean mustana loppumattomana yönä, jossa ihg iki-ihana Mickey Rourke on enemmän tai vähemmän jätemyllyyn erehtyneen juopahtaneen pedon näköinen. Rourken kasvot tässä oikeassa elämässä ovat nähneet aika lailla nyrkkiä ja kirurgin veistä sitten Baarikärpäsen silopäivien….

Aiemmin herra Butler oli tapetilla[ni] olleessaan Ooperan kummitus.. Ja Dracula 2000n päähemmo….

Ajattelen Angelina Jolien Lara Croft –filmien olevan aikalailla tärkeä ponnahduslauta könsikkäille, kuten juuri Gerard Butlerille, jonka kanssa oli kissanhännän vetoa, (vai miksi sitä sanoisi…) Lara Croft Tomb Raider: The Cradle of Life (2003) filmissä. Vihata vai rakastaa? Luottaa? Samasta filmistä ihastuttava Ciaran Hinds löysi itsensä mm tv-sarja Rooman Caesariksi… Puhumattakaan ensimmäisestä Tomb Raider filmistä (Lara Croft: Tomb Raider, 2001), jossa silmä herpaantumatta seurasi vähäpukeisen Daniel Graigin (jonka kropasta en muuttaisi piiruakaan) niin ikään perin kosteaa pulikointia itse James Bondiksi asti… Puhumattakaan siitä että valkokankaalla hän on seuraavaksi Lucifer. Hm….

 

Tuhkimo, Tuhkimo kerro huoles…

Eilen taas ärsytti illan pakollinen tuhkimotarina Prinsessapäiväkirjat (The Princess Diaries, 2001), jossa sentään pelastuksena toimi Anne Hathaway,

→ [ sopisi hyvin mustavalkoiseen mykkään kauhuelokuvaan…. ]

joka on ollut muissakin vastaavissa produktioissa, kuten Paholainen pukeutuu Pradaan, ja onhan hänellä ollut sivusta katsojan rooli klassikossa Brokeback Mountain (2005) .... Tulevassa hän on Agentti 99 uusimmassa Maxwell Smart –elokuvassa, ja vuonna 2002 hän oli Dickensin kiinnostavassa teoksessa Nicholas Nickleby ....

Tässä Pygmalion –versiossa oli hauskaa kuninkaallinen isoäiti, jota näytteli Julie Andrews, jonka kauhuromanttiseen genreen kuuluu mm Maija Poppanen (ne kengät!), Sound of Music (natsit natsit / yrmeä leskeksi joutunut kartanoherra ) sekä teos Victor / Victoria, josta hänestä leivottiin miestä, joka näyttelisi naista… Julie näytteli Victoria Grantin ja kreivi Victor Grezhinskin housuissa. Hän on ollut monessa muuttumisleikissä mukana, kuten vuoden 1956 musikaalissa My Fair Lady, jossa Juliesta tehtiin Eliza Doolittlen roolissa hienoa naista. Vuoden 1957 tv tuotannossa Julie oli tietystikin Tuhkimo.

Nämä Victor / Victorian kaltaiset dräkkingit ( drag king / male impersonator, miehiksi pukeutuneet naiset ) ovat harvinaista herkkua mm. tosielämässä eräällä lempikirjailijoistani eli George Sandilla, jonka Mallorca on taatusti toisenlainen kuin hernekeiton katkuinen turistirysä, ja Frida Kahlo, sittemmin myös Madonna, ja keskiajalla Paavi Johanna, ja Jeanne d'Arc ja kyltymättömässä showbisneksessä juuri Marlene Dietrichin, Greta Garbon ja Katherine Hepburnin unohtumattomissa teoksissa sekä muuallakin, kuten teoksissa Orlando, Boys Don't Cry, Jeanne d'Arc, Mulan, Rakastunut Shakespeare, She's the Man (2006), Charlien enkelit, Yentl, Taru sormusten herrasta teoksen Éowyn (The Lord of the Rings: The Return of the King, 2004), Pirates of the Caribbean - kuolleen miehen kirstu ja Auringonlaskun katu, jossa unohdettu mykkädiiva naurattaa nuorta köyhää rakastajaansa ja käsikirjoittajatoveriaan Chaplinina… On hauskaa ollut olla myös kulttuuriluennolla, jonka ovat pitäneet dräkkingit… Kotimaisissa filmeissä kun naisen pukeutuminen mieheksi on ollut myös jännittävää, ja humoristista… Miksei se jo huomaa???! Kuten teoksessa Rakas lurjus.

Tutustu myös legendaarisen Vesta Tilleyn verkkosivuille, ja Tipping the Velvet teokseen ( filmatisointi 2002). Taatusti viktoriaanista ja seepiansävyttämää!

Mutta kaikista goottimaisimmillaan Anne Hathaway tullee olemaan filmissä Becoming Jane, jossa hän on tietysti Jane Austen. Odotamme. Tällä välin voin suositella elämänkertaa Carol Shields: Jane Austen (Jane Austen), Ajatus Kirjat 2006, suomentanut Maria Lyytinen. Hirveintä mitä kirjailijalle voi tehdä, on viedä tältä kirjoituspöytä – nykyään samaa merkitsisi työrauhan vieminen. Se merkitsee samaa kuin sormen katkaiseminen pianoa soittavalta naiselta teoksessa Piano.

Act less..

Telenovela Tuhkimotarina taas raivostuttaa näyttelemisen näyttelemisellä. Jo varsin vistottaa. Olen huomannut, mitä liikaa näytteleminen tarkoittaa… Se on aivan eri asia kuin ylinäytteleminen. Liikaa näyttelevä näyttelee huonosti…. Kun taas ylinäytteleminen on sopivaa, barokkimaista, rehevää kun olemme yhteistyössä Mel Brooksin, Lina Wertmüllerin, tai Dario Fon ja vastaavien kanssa, perustuen vanhan ajan Commedia dell'arte näyttelemiseen – keskiajalla, luultavasti, piti aika lailla panna parastaan markkinoilla, turuilla ja toreilla, jotta tavallinen työn uuvuttama illuusioton kansalainen kiinnostuisi.

Vast ikään huomasin, kuinka jokainen television rikossarjan näyttelijä näyttelee vähäeleisesti, kun hän näyttelee hyvin ( mm. Todistettavasti Syyllinen, Ilman johtolankaa, Hiljainen todistaja, CSI, Criminal Minds – FBI-tutkijat, NCIS Rikostutkijat, Ylikomisario Morse, Yli synkän virran, ja Komisario Lynley).

Paitsi teoksessa Kova laki: Rikollinen mieli (Law & Order: Criminal Intent, 2001 alk.), jossa on piristävän dekadentti Vincent D'Onofrio ( menemättä kuitenkaan jatkuviin alkoholi-, huume- tai uhkapeliongelmiin, joilla lotrataan estottomasti kuten suosikkisarjoissani Fitz ratkaisee , jossa kuululla kallonkutistajalla itsellään on mehevästi addiktioita ja onkelmia, tai kuten sarjassa Epäilyksen polttopisteessä, jossa eläköityneet miespoliisit kertovat suoraan juovansa liikaa, kuten Jane Temnnisonkin, mutta sarjan vihoviimeisissä jaksoissa vihjataan hienovaraisen fataalisesti AA-kerhon mahdollisuutta kuitenkin esitellen - niin ikään viskin katkuissa klassisissa dekkareissa olemme tottuneet maailman pelastaviin ongelmallisiin sankareihin, joihin voimme samaistua… ) jonka mehevää presenssiä ja preesenssiä saa ihailla mm teoksista The Cell (2000) jonka korea, kylmä ja laatikkomainen musiikkivideomaisuus puhuu nimenomaan mykkäfilmien montaasikieltä… Vincent D'Onofrio oli myös kulttiteoksissa kuten Strange Days, ja Tim Burtonin nerokkaassa Ed Wood filmissä hän oli Orson Welles, samaa ohjaajaneroa hän näytteli myös pätkässä Five Minutes, Mr. Welles (2005)…. Ed Woodin ja Orson Wellesin kohtaaminen oli mielestäni elokuvan tärkein kohtaus juuri Woodille ( häntä näytteli pettämätön Johnny Depp ) – tavata sankarinsa, tavata kolleegansa, tuntea yhtenäisyyttä….

D'Onofrion kiinnostavista töistä voisi mainita teoksen Sherlock ( vuodelta 2002, jossa hän on tietysti kiiltävässä silinterishatussa ja muhkeissa pulisongeissa Moriarty – tuo Sherlock Holmesin arkkivihollinen, professori Moriarty ). Tv-teoksesta Sherlock on nettiin tällätty muuten upeasävyiset still-kuvat. Sherlockin veljen Mycroftin roolissa on Richard E. Grant, jonka kauhuromanttiseen kuvastoon kuuluu mm: Bram Stokerin Dracula, Baskevillen koira ( 2002, niin ikään uusi Sherlock Holmes –filmatisointi, kovin haukuttu ), Gosford Park, Naisen muotokuva ( ostin kirjastosta juuri kassillisen kirjoja, myös tämä Henry Jamesin klassikon jolle hinnaksi tuli hyvin vähän ), Henry & June, ja tietysti teoksessa Corpse Bride (2005) hän antoi äänensä perin sutkille, häikäilemättömälle ja liukkaalle onnenonkijasulhaselle, joka ei kaihda murhaakaan – jonkinlainen miespuolinen musta leski….

Itse Sherlockia näyttelee samannimisessä tv-taltioinnissa hävyttömän kauhuromanttisen nimen omaava James D'Arcy, joka oli mm filmeissä: impivaaramme lannistumattoman Renny Harlinin ohjaamassa Manaaja: Alku - Exorcist: The Beginning (2004), sekä produktioissa kuten Nicholas Nickleby (2001), ja Wilde (1997), jossa hän oli Oscar Wilden …. ystävä. Oscar Wilden kirjoittamassa Cantervillen kummituksessa (The Canterville Ghost, 1997, tv ) hän oli lordi Cheshire.

Kaukana tulevassa, vuonna 2007, James D'Arcy on mm yliluonnollissa thrillerissä nimeltä Rise: Blood Hunter, jossa myös piipahtaa kyypparina Marilyn Manson, jolta odotamme kuin täysikuuta nousevaa teosta Phantasmagoria: The Visions of Lewis Carroll (2007), jossa on herran ohjauksessa ja ikeen alla mm häkellyttävän tyyni Tilda Swinton, jonka goottilaisen ja groteskiin tuotantoon olemme paneutuneet mm teoksissa Orlando, Edward II, Female Perversions (1996), Constantine, tietysti sittemmin Narnian tarinat, ja Conceiving Ada (1997), jossa näytteli myös ihastuttava hullu tiedemies Timothy Leary, joka oli myös kerran mainiossa lännen sarjassa Veijari nimeltä Brisco, ( The Adventures of Brisco County Jr., 1993), jota tähditti Evil Deadista ja Xenasta tuttu Bruce Campbell, joka on ollut tapetilla Hämähäkkimies trilogian päätösfilmin osalta…. josta on tuttu myös James Franco…. Muttei makeaa mahan täydeltä.

Vallan mainiossa, ja täydellistä musiikkia ( Joan Jett ) sisältäneessä Freeks & Geeks kasarisarjassa, sekä myös James Deanina ihastuttaneen James Francon lisäksi Spider-Man 3 teoksessa on muuten kulttinäyttelijä Theresa Russell, joka on tuttu filmistä The Believer (2001), jossa näyttelivät myös pääosan suhteellisen vakuuttavasti tuore Ryan Gosling ( mm. Numeromurhat, Young Hercules sarjassa hän oli Hercules, hän piipahti myös Herkules sarjassa (Hercules: The Legendary Journeys), ja tapetilla hän oli parrakkaana Oscar-ehdokkaana filmistä Fracture vuonna 2007) sekä Billy Zane (Orlando, Vlad [vuoden 2003 produktio Vlad Draculasta], Cleopatra (1999, jossa hän oli Markus Antonius…), Titanic (1997), Mustanaamio, Diamond of Jeru (2001) ja sarjoissa Siskoni on noita, ja Käytäväpeliä (Boston Public).

Russellin muita töitä: hän on ollut tietystikin Morgan Le Fay, ja tv-sarjoissa hän on ollut mm. ehkäpä maailman parhaimmassa tv-sarjassa jota ei ole viitsitty kotomaan töllössä uusia eli teoksessa A Woman's Guide to Adultery (1993), joka esitteli meille Sean Beanin…. Läpikotaisin.

Sarjassa oli myös herkullinen, uutta, rosoisempaa miestyyppiä [ kaikenmaailman metroseksuaalien manikyroitujen potkupalloilijoiden jälkeen ] edustava Ray Stevenson, joka tuli tutuksi mm sarjassa Rooma roolistaan nimeltä Titus Pullo – tästähän voisi heittää kohtalaisen vitsin Pulloon tarttumisesta, tai Pullon kaatamisesta…..

Tätä uutta, vitaalista ja herooista miestyyppiä on esitelty mm. Zack Snyderin filmissä 300, ja teoksissa Sin City, Aleksanteri ja Arthur. Onko tämä sellainen mies joka ei pese käsin sukkahousuja, eikä varsinkaan pukeudu niihin? Kaipaammeko me entisiin aikoihin? Onko nykyajan asumisen ja tunneilmaisun niukan klaustrofobinen laatikkomaisuus vienyt kaiken fantasian? Toisaalta sankarit sukkahousuissa kuten Robin Hood filmeissä, tai Rudolf Nurejevin balettiesityksissä…. eivät jättäneet mitään mielikuvituksen varaan...

→ Ja miksiköhän nämä spektaakkelit 300, Aleksanteri, Ben-Hur, Gladiaattori, Spartacus, Viikingit, Rooma, Troija, ja Arthur tuovat mieleen poliisiaseman pukuhuoneessa tapahtuvan kohtauksen, jossa Starsky & Hutch ( Ben Stiller & Owen Wilson) ovat kietoneet lanteilleen vahingossa niukkaakin niukemmat käsipyyhkeet...

→ Mikael Niemi: Mies joka kuoli kuin lohi ( 2006, Like, suomentanut Outi Menna ) romaanissa käydään lävitse mikä on miehekästä - myös Niemen haastattelut ovat rehvakkaan barokkisen kotoisen torniojokilaaksolaisia liioitteluita ja vähättelyitä – joissa mietitään, mikä muu on miehekästä kuin ampua hirviä. Imuroida autoa?

Tai ainakin istua autossa.

→ Ray Stevenson oli myös väärin rakennetussa filmissä Arthur (King Arthur, 2004) ei niin pyöreän pöydän ritareista se Dagonet..

 

 

Minun suosikkiversioni Charles Dickensin viktoriaanisesta klassikosta Nicholas Nickleby onkin vuoden 1982 minisarja, jota töllötettiin naama ruudussa – juuri ennen videonauhureitten keksintöä / ostoa. Ihanaa, laihaa ja ahdistunutta, kovia kokenutta goottipoikaa Nicholas Nicklebytä näytteli ihastuttava Roger Rees, joka on muuten juuri Mel Brooksin puskaan menevässä farssissa Robin Hood: Sankarit sukkahousuissa ( Robin Hood: Men in Tights, 1993) tämä Rotinghamin [eikä suinkaan Nottinghamin] sheriffi, jota himoitsi Tracey Ullmanin näyttelemä noita LatrineRoger Rees on pyörinyt tiuhaan muillakin DVD-levyillä, hän oli Frida Kahlon isä teoksessa Frida (2002), ja vastikään vankilasarja ihmemaa OZssa eli teoksessa Kylmä rinki hän oli häikäilemätön reportteri, joka halusi tehdä kovin eklusiivia artiklaa selleistä ( luultavaksi 33. puoliraa´assa jaksossa Medium Rare, 2001). Herra Rees on myös ohjannut Kylmän ringin jakson Variety seuraavana vuonna.

Roger Rees tullee ihastuttamaan meitä Greyn anatomia sarjassa, ja on ollut pitkään West Wing sarjassa Lord John Marbury, apropåå, kumma, että Martin Sheen on valittu sarjan presidentiksi, vaikka Stephen King kauhukirjaan perustuneessa filmissä The Dead Zone (1983) hän oli niin korruptoitunut….

Roger Rees vieraili eilen pikaisesti tv sarjassa Holmes nyc..

 

Mutta jos jollain ilveellä nousisin, enkä olisi enää pulassa, Roger Rees on näytellyt sarjassa Niin sanottu elämäni ( esitetty tuplaten vuosina 1997 ja 1998; My So-Called Life, ~1994) mm. ihastuttavan Jared Leton kanssa, nuorukaisen (!) goottilaiseen uraan kuuluu mm. teokset Panic Room, Unelmien Sielunmessu, Amerikan psyko, Urban Legend – kauhutarinoita, ja useasti mainittu Aleksanteri, jossa Jared näyttelee Aleksanteri Suuren rakastajaa, Hephaistionia.

Herra Jared Leto tekee myös mukavan broidinsa kanssa äkiväärää musiikkia orkesterissa 30 Seconds to Mars, ja eri toten video The Kill on mukavan Dorian Grayn ja Hohdon oloinen dopprelgänger-tarina – Jaredissahan on mitä jakaa J

A Woman's Guide to Adultery sarjassa näytteli myös Screaming Lord Sutch…. Uusikaa jo ihmeessä sarja! On todella rasittavaa matkata halpalennolla sitä Lontoosta ostamaan….. Toisaalta – samalla voi käydä teatterissa…. Mutta haluaisin nimenomaan suomenkielisen tekstityksen – mistäköhän johtuu, että tv:ssä esitettyjen sarjojen ja filmien suomennokset hakkaavat mennen tullen videoitten suomennokset – DVD-levyjen suomennoksista puhumattakaan – tehdäänkö niitä liukuhihnalla ja toisella kädellä??? Tv:ssä esitetty teos on selkeästi perehtynyttä suomennosta, jossa ei ole kökköjä virheitä eikä puutteita – ei ainakaan niin paljon kuin dvd:ssä….

Theresa on ollut valkokankaalla mm teoksissa Musta Leski (Black Widow, 1987), Kafka (1991),ja Ken Russellin ohjauksessa hän on ollut teoksissa Huora (Whore, 1991) ja Aria (1987). Theresa Russell on piipahtanut muuten vuonna 2006 sarjassa Kova laki: Rikollinen mieli (Law & Order: Criminal Intent ), josta Vincent D'Onofrio on tuttu…. Ympäri käydään, tänne tullaan….

 

Colin Firthin näyttelemä Mark Darcy on tuttu ahdistunut poropaitainen könsikäs Bridget Jonesin päiväkirjoista, johon vaikutti Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo minisarja ( Pride and Prejudice, 1995), jossa Firth oli tietystikin Herra Fitzwilliam Darcy….

Tuossa tv-pätkässä The Life and Adventures of Nicholas Nickleby (2001) Mister D'Arcyn, siis James D'Arcyn lisäksi näytteli Charles Dance, joka on genreämme ilahduttanut muillakin töillään, mm: The Phantom of the Opera (1990), jossa hän Erik eli Kummitus, ja Alien³ skifissä hän pääsi hyvinkin läheisiin väleihin luutnantti Ellen Ripleyn kanssa. Muita Dancen töitä: mainittu Kolea talo, sitäkin tiuhemmin mainittu Gosford Park, Murder Rooms: The Dark Beginnings of Sherlock Holmes (2000), ja vuoden 1997 versiossa kauhuromanttisessa klassikossa Rebecca hän oli tietysti Maxim de Winter

 

Koleista taloista....

Mikä näissä moderneissa tavalisen näköisissä, sympaattisissa naisissa on?

Jane Eyre oli harvinaisen järkevä tyttö – vaikka hänellä oli takanaan niin traaginen ja sadistinen lapsuus. BBC:n ihastuttavassa minisarjassa Kotiopettajattaren romaani häntä näytteli Ruth Wilson.

Charlotte Brontën ihastuttava klassikko Kotiopettajattaren romaani (1847; suomennettu vuosina: 1919 Tyyni Haapanen-Tallgren, ja 1985 / Kaarina Ruohtula) onkin sitten ollut kuumaa kamaa divareissa. Mikäs siinä. Hassua kyllä – ostaessani kassillisen, siis kymmeniä poistokirjoja, poimin mukaani myös vanhan painoksen Brontën teoksesta Syrjästäkatsojan tarina ( Villette, 1853; suomennettu vuonna 1966 / Tyyni Haapanen). Kirja tuli maksamaan noin kolme senttiä.

Dickensin Kolean talon orpotyttö Esther Summerson joutui taas pitämään kaikki ohjat käsissään luoviessaan typerien ylempiluokkaisten pelivelkojen ja muiden tyhjänpäiväisyyksien kanssa itse miltei pennittömänä seuraneitinä. Puhumattakaan Rumasta Bettystä

Esther Summersonia BBC:n laatudraamassa ansaitun palkitustikin näytellyt Anna Maxwell Martin nähdään myös mainitun Anne Hathawayn lisäksi tulevassa filmissä Becoming Jane, jossa hän on Janen sisar Cassandra Austen. Esther oli myös viime vuoden versiossa Kaislikossa suhisee

Tosi tv:n muodonmuutosohjelmissa ei ole mikään ihme, että hiirulaisesta kuoriutuu prinsessa – niin moni ammattilainen töpsyttelee tämän aina suttuisen, mutta laihan naisen salonkikelpoiseksi. Hänen pitää kävellä kivuliailla, naurettavista pikku remmeistä kyhätyillä korkokengillä – vaikka on aina aiemmin kulkenut järkevillä kengillä, siis kengillä, joilla voi kävellä. Nainen itse ei halua muutosta, vaan lähipiiri ilmoittaa hänet kilpailuun. Hirvittävintä tässä muuttumis"leikissä" on ollut kun hiirulaisen pomo – siis lihava mies pikeepaidassa ilmoittaa tämän kilpailuun, eikä suinkaan itseänsä.. Näillä hiirulaisilla ei ole ollut kiinnostusta / halua / tarvetta / aikaa / varaa maalata turhaan itseään ja juosta naurettavien trendien perässä, kuten timanttistringien, lanne-, reisitasku-, cargo- ja haaremihousujen, joihin yhdistää georgette -mallinen, milloin lepakko- tai puhvihihainen, spaghettiolkaiminen rätky. Joka pitää olla sesongin färeissä, kuten utupetroolin tai terrakotan.

Muoti "muuttuu", ja jatkuvasti kaupataan "uutta" rääsyä. Joskus ihminen, jolla on liian selkeä maku, muutetaan täysin toiseksi persoonattomaksi tylsimykseksi, kuten erään jakson goottityttö. Jo on aikoihin eletty! Mutta täytyyhän näitä stailisteja ja mitä lie tukankähertäjiä työllistää. Kun jatkuvalla syötöllä ökyrikkaat suomalaiset firmat vähentävät työläisiään tehtaita sulkien, ja siirtäen tuotannon ay-n uloittumattomiin pikku lasten kätösiin, niin näitä työttömien virtoja voisi työllistää juuri stailisteina ja tukanvärjääjinä, tai imagokonsultteina ja ties minä. Koska tavikset haluavat tulla enemmän tähtein kaltaisiksi….

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.